Mitä kirjaihminen tekee lomalla?
Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, viimeiset 9 kk Lordiaryn kanssa olivat aikamoinen rutistus. Kun kirja viimein lähti käsistäni heinäkuun alussa, olin aivan poikki. Olin vielä viimeisinä töinäni laatinut lukuohjeen Lordiaryn äänikirjan lukijalle Markus Niemelle. Normaalisti se kuuluu äänikirjan tuottajan työhön, mutta koska Lordin nimistö ja termistö on niin poikkeusellista, ja minulla se oli pitkän kirjoitusrupeaman jälkeen täysin hallussa, sovimme kustantajan kanssa, että ohjeistus sujuu helpoiten ja menee todennäköisimmin maaliin, jos minä laadin ohjeen.
Olin ennakoinut oman levon ja elpymisen tarpeeni jo varhain keväällä. En ollut vastaanottanut yhtään toimeksiantoa esimerkiksi äänikirjojen luennoista viidelle keskikesän viikolle. Ymmärsin, että minun on annettava itseni palautua; kerätä voimia, jotta olisi taas jotain annettavaa. Buutata aivot, jotta voisi taas luoda uutta.
En ollut myöskään tehnyt itselleni yhden yhtä kesälomasuunnitelmaa. Jätin tarkoituksella viikot täysin vapaaksi merkinnöistä, en lupautunut mukaan yhteenkään rientoon, ja kieltäydyin kivoistakin menoista. Halusin vain olla ja katsoa aamuisin, mikä huvittaisi vai huvittaisiko mikään.
Kesäloman aluksi astelin kodineliikkeeseen ja ostin itselleni uuden puhelimen. Se oli 9,90 euroa maksanut Nokian kapula, jossa ei ollut internetiä. Halusin tietoisesti irrottaa itseni kaikista ylimääräisistä ärsykkeistä ja erityisesti turhasta somen ja netin scrollailusta. Nostalgiakapula osoittautui oikein mukavaksi kumppaniksi. Oli suorastaan virkistävää hoitaa kaikki tarpeelliset asiat (joita ei ollut montaa) joko soittamalla tai lähettämällä tekstiviesti. Muuhun puhelin ei taipunutkaan. Ja kun irroitin itseni digimaailman melskeestä, tunsin ihan oikeasti pystyväni rauhoittumaan paremmin. Ei sähköposteja, ei jatkuvaa uutisvirtaa, ei paineita päivittää omaakaan somea. Niiden sijaan keskityin rapsuttelemaan kissaa ja koiraa, ihailemaan auringonlaskuja ja -nousuja sekä olemaan toimeton.
Mutta kyllä minä jotain teinkin. Ja se mitä tein, huvittaa näin jälkikäteen itseäni suuresti. Minä nimittäin luin. Kahlasin mm. dekkareita, tietokirjoja, self help -kirjallisuutta, ihmissuhdedraamaa sekä feelgood-kirjoja (linkeissä muutamia esimerkkejä). Viiden viikon aikana luin yhteensä 12 kirjaa ja ah mikä nautinto se olikaan! Sain uppoutua rauhassa uusiin maailmoihin, oppia uutta ja ymmärtää asioita uusista näkökulmista.
Toinen vakiotekemiseni oli sanaristikoiden täyttö. Viiden viikon aikana täytin kaksi sadan sivun ristikkolehteä kannesta kanteen. Rakastin pohtia sanojen synonyymejä koin aivan valtaisaa onnistumisen tunnetta, kun sanojen punos alkoi muodostua lyijykynällä karhealle paperille.
Kolmanneksi suorastaan bingekatselin Netflixiä. Kahlasin läpi aiempien vuosien ikisuosikkini sekä yhden uutuuden. Jälleen kerran viehätyin henkilöhahmoista, kulttuurisista viittauksista sekä siitä, kuinka tarina käsikirjoituksessa rakentui.
Kun loma oli ohi, aloin vähitellen tuntea voimieni palailleen. Mutta tajusin myös, että kyllä minä todellakin olen oikealla alalla. Minun oli rankan kirjoitustalven ja -kevään jälkeen mahdollista tehdä mitä vain, mutta valitsin viettää aikaa tekstien, tarinoiden ja sanojen parissa. Sillä onhan se nyt parasta mitä voi housut jalassa tehdä.
Viimeisimmät kommentit