Aamukahvia työpöydän ääressä. On rauhallista. Ulkona sataa kevyttä pakkaslunta. Minulla on tänään juhlapäivä. Olen nyt elättänyt itseni yrittäjänä tasan vuoden.

Vuosi on mennyt nopeasti, mutta kun nyt mietin kulunutta aikaa, tajuan, että yhteen vuoteen mahtuu mielettömästi oppimista, uusia aluevaltauksia ja hetkiä, jolloin tukeutuminen omiin arvoihini on ollut välttämätöntä. Uuden rakentaminen tyhjästä ei nimittäin ole ollut vain helppoa ja hauskaa muutoskikkailua, vaan hyvin monella tavalla vaativaa.

Pohja kaikelle on ollut ydinarvoissani. Sen takia vaivannäkö ei ole missään vaiheessa tuntunut merkityksettömältä. Kun katson kulunutta vuotta, näen jo itsekin, että sokkona valitusta polusta on avautunut uusi tie, joka vie eteenpäin.

Näin muutetaan elämää. Ihan oikeasti.

Kun vuosi sitten jätin Yleisradion käytävät taakseni irtisanouduttuani pitkän harkinnan jälkeen, en oikeasti tiennyt yhtään, mihin olin konkreettisesti ryhtymässä. Olin toki laatinut liiketoimintasuunnitelman, ja minulla oli luotto siihen, että minulla on niin paljon osaamista, että joku on valmis siitä myös maksamaan, mutta käytännössä en osannut ennustaa yhtään mitään siitä, tulisiko tämä onnistumaan vai ei.

Tiesin vain sen, että jääminen vanhaan ja tuttuun, sinänsä hyvään työpaikkaan, tuntui vielä vaikeammalta vaihtoehdolta. Se tie tuntui yksinkertaisesti umpikujalta, jonka päätyseinään en enää halunnut hakata päätäni, vaikka se olisikin tuottanut säännöllisen kuukausipalkan.

Tie uuteen löytyi arvopohjastani ja tarpeistani

Kaiken taustalla oli kaksi perustavanlaatuista ongelmaa. Kaksi kotiani, joiden välillä on matkaa 800 km, oli tilanne, johon palkkatyö ei yrityksistä huolimatta taipunut. Ymmärsin, että vaihto toiseen palkkatyöhön ei ratkaisisi sitä ongelmaa.

Toinen ongelma oli työn ilon ja imun hidas mutta vääjäämätön hiipuminen. Tunsin yhä enemmän turhautumista, uupumusta ja lisääntyvää kyynisyyttä. Koin, että en enää kehittynyt ammatillisesti, enkä kyennyt antamaan parastani.

Aloin etsiä uutta vaihtoehtoa laatikon ulkopuolelta. Aloitin omista ydinarvoistani. Ne ovat perhe, luovuus ja vapaus.

Halusin elämän, jossa voin elää säännöllistä arkea molemmissa kodeissani. Halusin työn, jossa voin käyttää koko luovuuttani ja kaikkea osaamistani. Halusin työn, jossa minulla olisi vapaus päättää, mitä teen ja mitä en tee.

Tarkastelin myös tarpeitani. Ne olivat hyvin lähellä arvojani. Minä tarvitsin säännöllisempää elämää kuin mitä kolmen viikon välein tulevat työvuorolistat mahdollistivat, tarvitsin ennustettavaa arkea molemmissa kodeissani ja tarvitsin mahdollisuutta ja vapautta tehdä muutakin kuin mihin työnantajan kehykset venyivät.

Olin myös tehnyt testin omista erityisvahvuuksistani. Niitä ovat mm. sinnikkyys, huumori, rehellisyys ja näkökulmanottokyky. Tunnistin ne itsessäni, ja luotin niihin. Ne antoivat ensinnäkin luottamusta siihen, että yrittäjänä osaisin löytää keinot selviytyä. Ymmärsin myös, että olemalla rehellinen omia arvojani ja tarpeitani kohtaan, jotain uutta ja parempaa voisi tulla elämääni.

Tyhjästä nyhjäämistä

Silti yritystoiminnan aloittaminen oli totaalinen hyppy tuntemattomaan. En tiennyt mitään osakeyhtiön pyörittämisestä, osaamiseni myymisestä tai edes siitä, mitä jatkossa myisin. Ajatuksia minulla tästä toki oli, mutta ei mitään treenipohjaa todellisuudessa.

Alkuun minulla oli vain yksi ohjenuora: Tekisin vain asioita, joista saan iloa ja tyydytystä.

Sen jälkeen asiakaskunnan rakentaminen oli pääasiassa koepallojen heittelyä eri suuntiin. Mietin, mitä osaan ja mistä tykkään, kehitin niistä sisältöehdotuksia, ja tarjosin niitä eri tahoille. Tai sitten vain tein ja katsoin jälkeenpäin, olisiko sillä markkinaa. Vähä vähältä rakensin asiakaskuntaani.

Samaan aikaan tuli Covid-19 tunnettuine seurauksineen. Ei mikään helpoin tilanne uudelle yrittäjälle, joka oli täysin omillaan, ilman ison organisaation taustatukea.

Alusta asti tunsin kuitenkin suurta tyydytystä. Elämäni muuttui kertarysäyksellä vastaamaan ydinarvojani ja tarpeitani. Juuri niitä asioita, joita olin kaivannut jo pitkään, ja joita en ollut voinut muulla tavoin itselleni mahdollistaa. Se lisäsi hyvinvointiani niin paljon, että minun oli helppo luottaa siihen, että kaikesta uudesta ja epävarmasta huolimatta olin oikealla tiellä. Omannäköisellä tielläni.

Mitä vuoden aikana on tapahtunut?

Jos en palkkatyössä enää pystynyt haastamaan itseäni, ensimmäinen vuosi yrittäjänä sen sijaan pakotti siihen.

Nimittäin: ensimmäisen yrittäjyysvuoteni aikana olen:

• ottanut haltuun osakeyhtiön pyörittämisen
• kirjoittanut kirjan ja saanut sen julkaistua ison kustantamon kautta
• myynyt ja kirjoittanut lukuisia artikkeleita aikakauslehtiin ja nettiin ja saanut pysyvän asiakaskunnan maamme suurimmista lehtitaloista ja verkkomedioista
• tuottanut ison kansainvälisen musiikkistriimin
• maalannut kymmenkunta taideteosta, joista muutaman olen jopa myynyt
• aloittanut Life Coach -opinnot ja sen myötä yksilövalmennukset, ja jo todistanut, miten valmennettavani muuttavat elämäänsä näiden valmennusten sparraamina
• rakentanut valmennustuotteen verkkoon
• allekirjoittanut kustannussopimuksen toisesta kirjastani
• lukenut kymmenkunta kirjaa äänikirjaksi

Huh! Tuossa on lista, josta olen todella ylpeä, ja on syytäkin olla.

Nimittäin kaiken yllä listatun olen tehnyt kuluneen vuoden aikana ensimmäistä kertaa, mikä tarkoittaa sitä, että minun on myös tarvinnut opetella kaikki nuo asiat. Ja olen ne oppinut.

Koen kehittyneeni ammattilaisena enemmän kuin viimeisten kymmenen vuoden aikana yhteensä. Se on henkistä pääomaa, jota en olisi saavuttanut millään muulla tavalla.

Erittäin mukavaa on myös tajuta, että minä elätän itseni tällä.

Muutos alkaa itseensä tutustumisesta

Kaikkein paras palkinto on kuitenkin ollut omannäköisen elämän rakentaminen. Nyt ydinarvoni toteutuvat elämässäni joka päivä. Syvät tarpeeni tyydyttyvät. Aina tiukan paikan tullen voin palata arvopohjaani, ja tiedän, että sen eteen kannattaa ponnistella.

Omien arvojeni mukaan eläminen tuottaa hyvinvointia ihan joka päivä.

Se on myös esikoisteokseni Muutoksen matkaoppaan sekä samannimisen verkkovalmennukseni pääsanoma. Olen itse todistanut väitteeni oikeaksi, ja nyt saan seurata, miten monet muut parantavat elämäänsä samalla tavalla.

Elämä on jatkuvaa muutosta. Siksi en halua vannoa, että pysyttelen yrittäjänä lopun elämääni. Toistaiseksi en kuitenkaan haikaile mitään muuta. Se on ihana tunne. Tunnen itseni kokonaiseksi juuri tässä elämässä.

Kun muutospaine jossain vaiheessa väistämättä alkaa taas kasvaa (sillä mikään tässä maailmassa ei pysy jatkuvasti samanlaisena), palaan taas tarkastelemaan ydinarvojani ja sitä, onko niissä tapahtunut muutosta. Jos on, niiden pohjalle voi rakentaa jälleen uutta. Se on ainoa kestävä kivijalka elämälle.

Hyvää joulukuuta juuri sinulle <3

t. Maria

Ps. Jos vielä etsit omannäköistä elämääsi, suosittelen lämpimästi verkkovalmennustani Muutoksen matkaopas. Valmennuksessani autan sinua löytämään omat ydinarvosi, tarpeesi ja vahvuutesi, joiden pohjalta muutos on mahdollinen.