Yksi tehokkaimmista tavoista sabotoida omaa tulevaisuuttaan on keskittyä unelmiinsa. Jos ryhtyy pitämään jotain asiaa unelmanaan, voi olla varma, että se ei todennäköisesti tule toteutumaan. Mutta kun alkaa kutsua unelmaansa tavoitteeksi, on jo matkalla kohti sen saavuttamista.

Kun pari päivää sitten näin oman kirjani esittelyn Tammen kirjaluettelossa, tajusin, että yksi iso unelmani on todellakin käymässä toteen. Esikoiskirjani Muutoksen matkaopas – Kartanlukuohjeita omaa tietään etsiville ilmestyy ensi syksynä.

Olen unelmoinut kirjan kirjoittamisesta (ja samalla siitä että joku julkaisisi sen) nuoresta tytöstä asti. En kuitenkaan koskaan kehdannut lähestyä kustantamoita, enkä kirjoittanut sivutolkulla edes pöytälaatikkoon. Unelmissani silti kuvittelin, miltä tuntuisi nähdä itse kirjoittamani sanat kansien väliin painettuna.

Viime kesänä lopetin unelmoimisen ja laitoin spontaanisti sähköpostilla synopsiksen ja ehdotuksen muutosaiheisesta kirjasta Tammen tietokirjallisuuden kustannuspäällikölle. Olin saanut ajatuksen kirjaan samana aamupäivänä erään toisen projektin ohessa, ja nopeasti se muotoutui raakasuunnitelmaksi, joka olisi toteuttamiskelpoinen. Sähköpostin kirjoittamisessa tuli kiire, sillä olin lähdössä iltavuoroon töihin. Tiesin kuitenkin jo viestiä kirjoittaessani, että ideani oli hyvä, ja se sopisi Tammen julkaisuohjelmaan.

Viestin lähetettyäni kiirehdin töihin. Kotipihalla autoon istuessani puhelimeni kilahti sähköpostin merkiksi. Viesti oli kustantannuspäälliköltä, joka ilmaisi kiinnostuksensa kirjaehdotustani kohtaan. Kesäloman aikana kirjoitin minulta pyydetyn tekstinäytteen ja tein alustavan sisältösuunnitelman, ja lomien jälkeen minulle tarjottiin niiden perusteella kustannussopimusta, jonka allekirjoitin.

Palatessani kustantamosta kustannussopimus käsilaukussani tunsin oloni hölmistyneeksi. Näinkö helposti se kävikin? Unelmissani olin ajatellut, että kustannussopimuksen saaminen on niin epätodennäköistä, että sellaisesta voi vain haaveilla. Mutta heti kun astuin alas unelmistani ja aloin realistisesti työstää suunnitelmaa, kaikki kävi toteen. Toisin sanoen: siinä vaiheessa, kun kirjasta tuli minulle unelman sijaan tavoite, sain sen, mistä olin unelmoinut suurimman osan elämästäni.

Unelmat ovat kivoja, mutta niiden ongelma on se, että ne tuntuvat usein mahdottomilta toteuttaa. Mitä enemmän unelmoi, sitä kauemmaksi unelmat tuntuvat lipuvan. Tavoitteet sen sijaan ovat konkreettisia. Ne ovat käsitettävissä olevia etappeja, joita kohti voi systemaattisesti edetä. Unelmat jäävät unelmiksi, tavoitteet voi saavuttaa.

Tämä alkuvuosi on mennyt osaltani enimmäkseen kirjaa työstäen. Valmis se ei ole vieläkään, sillä kirjan toimitusprosessiin sisältyy aina muokkauskierroksia ja läpilukuja. Tällä hetkellä parantelen lauserakenteita, pohdin kustannustoimittajani ehdotuksia ja puntaroin muutamaa isompaa sisältökysymystä. Hetki hetkeltä tavoite on kuitenkin lähempänä.

Syksyllä se on käsinkosketeltavan totta.